Rasvansiirto rintoihin

Rasvansiirto ei sinänsä ole uusi asia. Rasvaa on vuosikymmenten ajan siirretty pieniä määriä mm. kasvoihin, mutta ongelmana on ollut se, että rasvan kerääminen muualta kehosta on ollut työlästä ja aikaavievää, ja isompien volyymien kerääminen on ollut lähes mahdotonta. Siirrettävät rasvavolyymit olivat siis varsin vaatimattomia ja rasvan tarttuvuus uuteen paikkaan epävarmaa. Teknisesti hankala kerääminen on epäilemättä vaurioittanut rasvasoluja, jolloin niiden henkiinjääminen uudessa paikassa on ollut heikkoa tai huonosti ennustettavissa. Siirto on saattanut olla pettymys, kun siirretystä volyymistä on jäänyt jäljelle vain pieni nokare.

Saksassa vuosia käytössä ollut ja hyväksi havaittu tekniikka on rantautunut Pohjoismaista ensimmäisenä Suomeen ja Klinikka 22:een. Leikkauksia on tehty jo noin 100. Idean kehittäjä on saksalainen plastiikkakirurgi Klaus Überreiter. Tämä WAL (water-assisted liposuction) tai Body-Jet -laite mahdollistaa rasvaimun hellävaraisesti paikallispuudutuksessa ja rasvan talteenoton siirrettävässä muodossa, jolloin samassa yhteydessä voidaan talteenotettua rasvaa siirtää potilaan haluamaan paikkaan, esimerkiksi rintoihin, kasvoihin, arpialueille tai pakaroihin. Uudella tekniikalla rasvan käsittely on paljon hellävaraisempaa ja rasvaa saadaan suurempia määriä, jolloin voidaan siirtää suurempia volyymejä ja rasvasiirteen tarttuvuus on parempi.

Kuinka paljon rasvaa voidaan siirtää ja kuinka paljon siitä jää jäljelle?
Yhdellä kerralla rintaan voidaan siirtää 200-400 ml rasvaa riippuen rinnan koosta ja pehmeydestä. Tästä määrästä kudokseen odotetaan tarttuvan ainakin puolet. Rasvasiirteessä on mukana liuosta, jolla rasvasolut on huuhdottu kudoksesta irti, ja tämä neste poistuu rinnasta parissa viikossa. Pieni osa rasvasoluista kuolee ja häviää. Suurin osa turvotuksesta häviää 2 viikossa, ja lopullinen tulos on arvioitavissa noin 6 viikon kuluttua. Toimenpide voidaan uusia aikaisintaan 3 kk kuluttua edellisestä siirrosta, kun rinta on toipunut ja pehmentynyt. Rintaan asettunut ja tarttunut rasva on elävää ja pysyvää, ja lihoo ja laihtuu potilaan mukana.

Mitä löysempi iho ja kudos rinnassa on, sitä helpommin sinne pystyy rasvaa siirtämään. Rasvaa ei siirretä rintarauhaseen, vaan rinnan ihonalaiseen rasvakerrokseen ja rintarauhasen takana olevaan tilaan ja rintalihakseen. Useat suomalaiset plastiikkakirurgit hoitavat myös rintasyöpää. Rintarauhasta ei haluta ärsyttää tai häiritä rasvansiirrolla. Lisäksi osa siirretystä rasvasta voi aiheuttaa pieniä kalkkeutumia, jotka voivat aiheuttaa vääriä hälytyksiä, jos kalkit sijaitsevat rauhaskudoksessa. Kalkkeutumia tulee tosin hyvin usein mistä tahansa rintaleikkauksesta, esimerkiksi rintojen pienennyksestä, ryhdistyksestä tai silikoniproteeseista. Turvallisuussyistä vastuuntuntoiset siirtäjät eivät kuitenkaan injisoi rasvaa rauhaskudokseen, vaikka sillä saataisiin enemmän volyymiä kerralla.

Rasva ruiskutetaan ohuenohuina noroina ja viuhkamaisesti, jolloin siirre tarttuu paremmin ja asettuu tasaisesti. Tulos on tasainen ja pehmeä. Pieneen, nuppumaiseen nuoreen rintaan rasvaa ei mahdu kuin 150-200 ml kerralla, eli yhdellä siirrolla saavutettava volyyminlisäys on n. 75-150 ml/rinta. Jos rinta muuttuu kovin pinkeäksi ja kireäksi, rasvasolujen verenkierto häiriintyy ja tarttuvuus on heikompaa. Kookkaampaan, pehmeään rintaan rasvaa mahtuu enemmän. Löysä, roikkuva rinta kestää helposti suurenkin rasvamäärän, jopa 300-400 ml. Jos roikkuvan rinnan muotoa halutaan rasvansiirtojen jälkeen parantaa, voidaan myöhemmin tehdä ryhdistysleikkaus, jossa ei poisteta yhtään vaivalla hankitusta volyymistä. Rasvansiirrolla ei saada samanlaista muodon korjausta kuin silikoniproteesilla, vaan sillä saadaan pehmeää volyymiä tasaisesti koko rintaan. Oma rasva ei aiheuta vierasesineongelmia silikoniproteesien tapaan, eikä myöskään näkyviä ja tuntuvia ”reunoja” tai epäluonnollisia ääriviivoja. Toki rasvaa voidaan laittaa enemmän johonkin potilaan toivomaan kohtaan, mutta jos esimerkiksi rintarauhasen taakse rinnan alaosaan ruiskuttaa suuren määrän rasvaa yhteen kohtaan kohotusmielessä, rasva voi mennä kuolioon ja kalkkeutua möykyksi.

Kenelle?
Rasvansiirtoa voi suositella, jos toivomuksena on luonnollisen tuntuinen, pehmeä rinta, ja vain noin puolen kuppikoon lisäys kerralla. Toki täytyy ”olla mistä ottaa”, eli laihalta henkilöltä harvoin saa olennaista volyymiä kerättyä.

Rasvansiirto on hyvä vaihtoehto potilaille, joilla on ongelmia silikoniproteesien (rintojen suurennus proteeseilla) kanssa, esim. kapseloitumista. Proteesit voidaan poistaa ja rasvansiirto tehdä samassa istunnossa kevytunessa eli sedaatiossa. Bonuksena on luonnollisesti ottokohdan hoikistuminen. Toimenpide sopii hyvin myös esimerkiksi lastensaamisen jälkeen, jos vatsaa on kertynyt ja rinnat ovat imetysten jälkeen ohentuneet ja surkastuneet. Rintojen muotoa voidaan korjata tarvittaessa myöhemmin mastopeksialla eli ryhdistys- eli ripustusleikkauksella, jossa käytetään hyväksi rintoihin siirretty rasvavolyymi.

Rasvansiirrolla voidaan korjata luonnollisesti myös epämuodostumia kuten epäsymmetriaa tai kirurgisten toimenpiteiden kuten rinta(syöpä)leikkausten jälkitiloja. Poistettu rinta voidaan myös korjata usealla perättäisellä rasvansiirrolla. Jos iho on sädehoidon jälkeen kireä, rasvansiirrolla voi olla vaikeaa saada rintaa aikaiseksi. Mutta jos iho on löysähkö ja varsinkin jos aluetta ei ole sädehoidettu, rinta voidaan saada aikaiseksi 4-6 siirrolla.

Mistä rasva otetaan?
Kehossa täytyy olla riittävästi ”ylimääräistä” rasvaa, josta sitä voidaan kerätä. Sopivia rasvan ottokohtia on esimerkiksi vatsanseutu, jenkkakahvat, pakaroiden ylä-ulkoneljännekset, reidet, reisien ratsupaikat, polvien sisäsyrjät. Mitä selkeämpi ja runsaampi ottokohta on, sitä paremmin ja nopeammin rasvaa saa kerättyä. Mukavin ottokohta on pullea alavatsa. 400 ml keräämisessä on jo kohtalaisesti työtä, ja jos rasvaa joudutaan keräämään useasta kohdasta, toimenpide on aikaavievä. 600 ml keräämiseen kuluu jo helposti yli 2 tuntia aikaa.

Rasvansiirto voidaan suunnitella tehtäväksi kahdessa tai jopa kolmessa eri sessiossa, jolloin volyymiä saadaan jo runsaammin. Silloin jätetään osa rasvanottokohdista suunnitellusti koskematta, koska arpiselta, aiemmin imetyltä alueelta rasva irtoaa huonommin kuin neitseellisestä paikasta.

Miten rasvan otto ja siirto tapahtuu?
Rasvanottoalueet suunnitellaan ja piirretään ihoon. Pieni rasvansiirto onnistuu paikallispuudutuksessa (esim. yhden rinnan rasvansiirto), mutta molempien rintojen rasvansiirto edellyttää yleensä anestesialääkärin valvomaa kevyttä unta ja kipulääkitystä. Varsinaista yleisanestesiaa eli nukutusta ei juuri koskaan tarvita. Steriileissä leikkaussaliolosuhteissa ihoon tehdään 4-7 mm pieniä viiltoja yleensä 1-2/ottokohta, joiden kautta rasvakudokseen suihkutetaan WAL-tekniikalla ohutta kanyyliä käyttäen puuduteliuosta. Samaa puudutetta suihkutetaan myös rintaan, johon tehdään 1-3 pientä 3-4 mm reikää mahdollisimman huomaamattomiin paikkoihin. Kun rasvakudos on puutunut, rasvaa irroitetaan suihkua käyttäen ”huuhtelemalla” ja imetään ohuella kanyylillä steriiliin kannuun, josta rasva siirretään pienempiin ruiskuihin. Rasva ruiskutetaan tiheästi ohuenohuina noroina rinnan ihonalaiseen rasvaan ja rintarauhasen alle rintalihakseen. Rasvanottokohta tasoitellaan, jotta alueelle ei jäisi ”reunoja” tai pahkuroita. Haavat suljetaan pienillä sulavilla ompeleilla ja teipataan kiinni. Rasvan ottokohtaan tulee jämäkkä tukivaate.

Mitä pitäisi ottaa huomioon ennen toimenpidettä?
Rasvasiirteen tarttumista edesauttaa ubikinoni-valmisteen käyttö, joka aloitetaan muutama päivä ennen toimenpidettä ja jatketaan ainakin 2 viikkoa toimenpiteen jälkeen. Ubikinonia saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista. Tupakointi heikentää olennaisesti rintarauhasen ja ihon verenkiertoa, ja tupakoitsijalla siirteen tarttuvuus on heikompi. Tupakointi pitäisi lopettaa mieluiten kuukausia ennen toimenpidettä. Mitä pidempään kudokset saavat toipua tupakoinnista, sen parempi. Tulehduskipulääkkeet (esim. Disperin, Aspirin, Primaspan, Burana, Ibusal, Ketorin ja vastaavat sekä flunssalääkkeet) tulisi jättää pois 2 viikkoa ennen toimenpidettä, koska ne voivat aiheuttaa turhia verenvuotoja ja mustelmia. Samoin kalaöljykapselit, omega-3-rasvahappovalmisteet ja valkosipuli voivat aiheuttaa vuototaipumusta, ja ne suositellaan tauotettavaksi jopa useita viikkoja aiemmin. Mustelmataipumus vähenee, jos syöt Konakion-nimistä K-vitamiinivalmistetta (apteekeista ilman reseptiä) 2 vrk ennen leikkausta 1 tabletin päivässä. Jos veritulppariskisi on kohonnut tai epäilet sitä, älä käytä Konakionia! Tukevien lentosukkien pitäminen toimenpidepäivänä ja vielä 1-2 vrk sen jälkeen on suositeltavaa, ja aivan erityisesti jos veritulppariski katsotaan esim. ylipainon tai e-pillereiden vuoksi kohonneeksi.

Kaikille yli 30-vuotiaille naisille (ja nuoremmillekin, mikäli lähisuvussa on rintasyöpää nuorella iällä) tehdään mammografia ja ultraääni ennen rasvansiirtotoimenpidettä. Lähetteen saa vastaanottokäynnillä. Yleensä myös perusverikokeet tarkistetaan ennen toimenpidettä.

Entä jälkihoito?
Rasvan ottokohtaan tulee jämäkkä tukivaate, vartalolle tukiliivi ja mahdollisesti myös säädettävä voimakkaampi leveä panta, ja ratsupaikkoihin tukihousut. Sairaanhoitajamme ottaa potilaasta mitat, joiden perusteella tilataan oikean kokoinen tuki valmiiksi Klinikka 22:lle. Tukiasusteita pidetään yötä päivää 2 viikkoa, ja sen jälkeen vielä ainakin 2 viikkoa päivisin. Rinnat tuetaan hyvin pehmein liivein, jotka eivät saa kiristää yhtään. Kiristys aiheuttaa painetta ja verenkierron heikkenemistä rinnoissa, jolloin rasvasiirteiden tarttuminen heikkenee. Liivien ei tarvitse olla ns. hoitoliivit, ihan tavalliset pehmeät liivitkin käyvät, kunhan kuppikoko on tarpeeksi suuri. Rinnat pidetään lämpiminä, jolloin verenkierto on mahdollisimman vilkasta.

Kotiin pääsee samana päivänä voinnin mukaan. Suihkuun saa mennä seuraavana päivänä. Kipua ja pieniä mustelmia esiintyy tavallisesti sekä rintojen alueella että rasvan ottokohdassa, mutta yleensä kivut häviävät 1-4 päivässä. Liikkua saa heti, mutta kovaa ponnistelua ja hikoilua on syytä välttää reilun viikon ajan. WAL-imun jälkeen potilaat toipuvat nopeammin, ja kudosvauriot jäävät huomattavasti vähäisemmiksi kuin perinteisen rasvaimun jälkeen. Osa potilaista ei ole tarvinnut kipulääkkeitä lainkaan pienen imun jälkeen, mutta kipulääkityksen tarve on toki hyvin yksilöllistä. Tavallisesti kipulääkkeitä kuluu 1-4 vrk:n ajan. Sairasloman tarve riippuu imualueesta ja työn luonteesta, mutta pienen imun jälkeen ei välttämättä tarvitse lomaa lainkaan. Hellävaraisuuden vuoksi mustelmat, turvotus ja tuntohäiriöt ovat vähäisempiä kuin perinteisen rasvaimun jälkeen. Sairaslomaa riittää työstä riippuen yleensä muutama päivä. Haavateipit pidetään 2 viikkoa jälkitarkastukseen saakka. Ne kuivataan suihkun jälkeen puhtaalla pyyhkeellä. Ompeleet sulavat, niitä ei tarvitse poistaa.

Laajempi rasvaimu samassa yhteydessä?
Samassa yhteydessä voidaan rasvansiirron jälkeen tehdä laajempi rasvaimu, jos potilas niin haluaa. Esimerkiksi vatsanpeitteissä saattaa olla hyvinkin runsaasti rasvaa, josta rintoihin siirretään vain pieni osa. Rintojen rasvansiirto –hintaan kuuluu siirrettävän rasvan otto sovitusta kohdasta, tasoittelu ja rasvan siirto rintoihin, ei siis laajempi rasvaimutoimenpide. Toki täydentävä varsinainen rasvaimu on siirtotoimenpiteen yhteydessä jonkin verran edullisempi kuin erikseen tehtynä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon se, että jos rasvaa tarvitaan mahdolliseen seuraavaan siirtokertaan, sitä pitää jättää jäljelle ”varastoon”.