Jalkaterän vaivojen ja vammojen nykyhoito
Jalkaterän vammat ja jopa murtumatkin paranevat yleensä hyvin ilman leikkaushoitoa. Sen sijaan erilaiset jalkaterän alueen ei-vammaperäiset vaivat voivat vaatia toimenpiteitä. Tavallisin ja tunnetuin näistä on vaivasenluu. Kyseessä on isovarpaan tyven luinen ja pehmytkudoskyhmy, joka ärtyessään kipeytyy ja hankaa kenkään. Lievissä tapauksissa hoidoksi riittää hyvin tilavammat kengät ja erilaiset ortopediset tuet. Pidemmälle edenneissä vaivoissa tulee kyseeseen leikkaushoito, jossa korjataan jalkaterän luun virheasento ja poistetaan ylimääräiset kyhmyt. Leikkauksen jälkeen tarvitaan usein muutaman viikon ajan kyynärsauvoja ja lyhyt sairasloma.
Koska isovarpaan kautta kulkee ihmisen kuormasta 90%, niin ei ole harvinaista, että kyseisen varpaan tyvinivel voi kulua. Tästä seuraa kipua ja turvotusta. Vaivaa voidaan hoitaa tulehduslääkityksillä ja erilaisilla tuilla. Pidemmälle edenneissä tilanteissa voidaan päätyä nivelen puhdistus-, lyhennys- tai jäykistysleikkaukseen.
Yleinen jalkaterän ortopedinen vaiva on myös nk. vasaravarvas-muodostelma, jossa varvas nousee ikään kuin koukkuun ylöspäin. Myös tämä vaiva aiheuttaa hankaus- ja puristusvaivaa. Hoitona on leikkaus. Toipuminen on tästä leikkauksesta selkeästi nopeampaa kuin vaivasenluu-vaivassa.
Jalkaterän alueelle voi myös syntyä hermojen pinnetiloja, jotka saattavat olla hyvnkin kiusallisia. Näitä vaivoja hoidetaan pistoksilla, tulehduslääkityksillä ja vaikeammissa tapauksissa hermon vapautusleikkauksilla. Tyypillisin tällainen hermopinne on nk. Mortonin syndrooma, jossa potilas tuntee sähköiskun omaisen kivun varpaissa astuessa.
Jalkateriin kasvaa tavallisesti erilaisia kyhmyjä useille, joista useimmat ovat sinänsä vaarattomia eivätkä sinänsä vaadi hoitoa. Hoitoa vaativissa tapauksissa ainoa vaihtoehto on useimmiten pieni leikkaus, jolla potilasta haittaava muutos poistetaan.
