Hermopinteet

Hermopinteen oireita ovat särky, puutuminen, tunnottomuus ja lihasvoiman heikentyminen aina halvaukseen asti. Hermorata eli enmg-tutkimus on käytännössä aina välttämätön hermopinteen diagnostiikassa.

Konservatiivinen hoito eli rasituksen välttäminen, tulehduskipulääke, fysioterapia ja tarvittaessa lastoitus auttavat usein riittävästi. Leikkausindikaatioita ovat motorinen halvaus ja liian pitkään eli kuukausia jatkunut vaikea kipu, tuntohäiriö tai työkyvyttömyys. Leikkaushoidon tulos on hyvä, jos hermo on vapautettu riittävän ajoissa. Halvaustilanteessa ei ole syytä viivyttää leikkausta, koska vaikean hermopinteen jatkuessa nopeasti muutamassa viikossa paraneva neurapraksia-tyyppinen hermovaurio muuttuu aksonotmeesi-tyyppiseksi, jolloin paraneminen on hidasta, korkeintaan millimetri vuorokaudessa.

Rannekanavaoireyhtymä

Peukalon, etusormen, keskisormen ja nimettömän sormen toisen reunan puutumista, pistelyä ja särkyä aiheuttava rannekanavaoireyhtymä on yleisin hermopinne ja helppo diagnosoida. Enmg:llä varmistettu diagnoosi on luotettava. Tämä vaiva on yleisin keski-ikäisillä ja varsin harvinainen nuorilla, joilla oireet johtuvat usein olkahermopunoksen puristustilasta eli TOS-syndroomasta. Oireet voimistuvat levon aikana yöllä. Potilas voi myös kokea koko käden puutumissa ja vaivaa koko yläraajassa. Jos oireiden syntymisen taustalla on vamma kuten rannemurtuma tai esim. raskaus aiheuttamassa hermoa kuristavaa turvotusta, voidaan yleensä odottaa perussyyn helpottumista, vaikka vaivat olisivatkin huomattavat. Yli 50-vuotiaan rannekanavaoireyhtymä ei yleensä parane ilman leikkausta kestettyään yli puoli vuotta. Yölastahoito helpottaa usein oireita riittävästi, kun ranne ei pääse yön aikana taipumaan huonoon asentoon.

Kyynärhermon puristustila eli ulnaarisulkussyndrooma

Toiseksi yleisimmässä hermopinteessä kyynärhermon kyynärseutupinteessä oireet alkavat puutumisena ja särkynä pikkusormeen ja nimettömän pikkusormenpuoleiselle sivulle. Kyynärpää särkee ja aristaa sisäsivulta. Vaiva liittyy yleensä aluksi rasitukseen siten, että kättä voi särkeä rasituksen jälkeen illalla ja yöllä. Pinteen jatkuessa käteen kehittyy heikkoutta ja halvaustila, jonka potilas yleensä havaitsee ensin avainotteen heikkenemisenä (peukalo-etusormiote). Esimerkiksi avainta on vaikea vääntää. Pinteen kroonistuessa pikkusormen ja nimettömän sormen ojentaminen suoraksi vaikeutuu. Lievä ulnaarisulkussyndrooma on varsin yleinen vaiva, ja suurin osa niistä voidaan hoitaa konservatiivisin keinoin. Rasituksen vähentäminen, tulehduskipulääke ja pinnekohtaan annettu fysikaalinen hoito auttavat usein riittävästi. Jos kuitenkin todetaan jo motorista halvausta ja atrofioita, on hermo vapautettava leikkauksella. Leikkaus auttaa yleensä nopeasti särkyyn, mutta halvaustila tietenkin paranee vasta, kun hermon paraneminen on edennyt käteen. Tämä saattaa kestää puolitoista vuotta.

Supraskapulaarihermon pinne

Olkavarren sivunostolihasta ja ulkokiertolihasta hermottava supraskapulaarihermo voi joutua pinteeseen lapaluun yläreunassa tai venyttyä lapaluun rajuissa liikkeissä esimerkiksi kaatumisen yhteydessä. Ensioire on epämääräinen olka-hartiakipu, johon voi liittyä olkavarren ylösnoston ja ulkokierron heikkoutta. Osalle potilaista kehittyy näkyvä kuoppa eli atrofia lapaseutuun. Enmg:ssä todetaan supraskapulaarihermon vaurio. Lepo, fysioterapia, aika, ehkä kortisoni-injektio pinneseutuun saattavat parantaa vaivan arviolta ainakin puolessa tapauksista. Jos hoito ei lievitä oireita riittävästi muutamassa kuukaudessa ja diagnoosi on enmg:llä saatu varmistetuksi, hermo vapautetaan leikkauksessa.

Peroneushermon pinne

Pohjehermo eli peroneushermo kulkee polven takaa sen ulkosivulta säären etupinnalle ja on pohjeluun ulkonevan pään alapuolella erikoisen alttiina kaikenlaiselle puristukselle ja kolhiintumiselle. Pohjehermo hermottaa nilkan ja varpaiden ojentajalihakset, eli sen halvaantuessa potilas ei pysty nostamaan jalkateräänsä tai varpaitaan ylös ja kävellessä jalkaterä läpsyy ja nyrjähtää helposti. Tyypillisiä peroneus-pinteen aiheuttajia ovat polven seutuun sattunut kohtalaisen vähäinen vamma, joka aiheuttaa turvotusta kyseiselle alueelle, ja kaikki sellaiset vammat, joissa joudutaan käyttämään säären kipsihoitoa. Myös kyykkyasento provosoi peroneus-pinnettä, tyypillinen on esimerkiksi mansikanpoimijan halvaus. Mikä tahansa polven seutuun tehty leikkaus voi aiheuttaa saman vaivan aiheuttamansa tämän alueen turvotuksen myötä. Oireet särky, puutuminen ja pistely säären etusivulla ja jalkapöydässä sekä varpaissa ja jalkaterän ja varpaiden nostoheikkous voivat olla ajoittaisia. Esimerkiksi toistuva rasitus, kuten mäen tai portaiden kiipeäminen saattaa aiheuttaa oireita, jotka menevät sitten itsekseen ohi. Tarvittaessa hermo vapautetaan pienellä leikkauksella ja jalka toimii taas.

Mortonin tauti

Mortonin taudissa varpaita hermottava hermo jää jalkapohjassa päkiän alueella puristuksiin ja kehittyy kivulias hermon paksuuntuma lähelle hermon haarautumista vierekkäisten varpaiden toisiaan vastaaville puolille. Mortonin neurooma esiintyy useimmiten kolmannen ja neljännen varpaan välissä. Päkiä kipeytyy varsinkin kävellessä, ja kyseisiin varpaisiin tulee sähköiskuja ja kipua. Korkeakorkoiset tai tiukat kengät voivat vaikeuttaa oireita, paljain jaloin kävely voi helpottaa, samoin jalkojen lepuutus ja nostaminen ylöspäin. Varpaiden toisiaan vastaavien pintojen tunto saattaa olla alentunut. Enmg vahvistaa kyseisen hermovaurion. Mortonin metatarsalgian hoito on aina aluksi konservatiivista. Sopivasti poikittaista jalkaholvia kohottava tukipohjallinen tai pelkästään uudenmallinen kenkä saattavat auttaa riittävästi, samoin jalkojen rasituksen vähentäminen. Jos vaiva haittaa niin pahasti, että käveleminen rajoittuu ja särky on hoidoista huolimatta kova, on vaiva syytä hoitaa kirurgisesti.